Taas yksi väsynyt päivä. Pitäisi vielä jaksaa siivota loppuun ja käydä suihkussa. Tämän päivän aijon viettää kotona. Lomaa on jäljellä vielä alle 2viikkoa ja sitten pitäisi lähteä takaisin työharjoitteluun jota on enää yksi kuukausi jäljellä, kaksi kuukautta on jo takana.
Koulun käynti ei enää kiinnosta, haluaisin vain olla. Tässä vaiheessa ei voi enää vaihtaa alaa, koska valmistun viiden kuukauden päästä. Koulun voisi lopetaa ja lähteä töihin, mutta se ei ole niin helpoa. Jos en löydä töitä multa lähtee kämppä alta!
Olen ahistunut. On päiviä jolloin vain itken yksin kotona, kun ahistaa. Ahistukselle ei ole aina syytä, mutta silloin kun ahistaa alkaa vain enemmän ahistamaan se kun ahistaa. Silloin tuntuu, että pää räjähtää. Joskus sitä toivoo, että kuolisin. Silloin pääsisin pois ahistuksesta. Oikeasti en halua kuolla, pelkään kuolemista, paitsi ahistuneena. Sitä ei voi kertoa miltä tuntuu silloin kun ahistaa. Se ei ole sellainen tunne, että happi loppuu. Ahistus tuntuu..mustalta. Se on kun sisälläni olisi vain mustaa ja paksua ilmaa. Vihaan elämääni, vihaan sirä kun ahistaa ja olen masentunut. Miksi minulla ei voi olla mukavaa elämää? Miksi minulla ahistaa? Miksi pää aina sekoaa? Olen miettinyt näitä, ite en ole löytänyt vastausta, kukaan ei ole löytänyt vastausta, eikä kukaan löydä vastausta!
On parempiakin päiviä, jolloin minun sisällä on paratiisi 🙂 on iloinen mieli ja hymyilen, jaksan tehdä elämän normaaleita asioita.
